Tomb Raider – Oletko se sinä, Lara Croft?

Se oikea Lara Croft.

Ah, legendaarinen Tomb Raider, ja kaikki siihen liittyvä. Erilaiset mielipiteet lentelevät kipinöiden lailla sarjan peleistä ja leffoista, näyttelijävalinnoista, päähenkilö Lara Croftin rintavarustuksen koosta/muodosta tai ihan muuten vain. Kiistely toki kuuluu asiaan (vaikka Angelina Jolie on se ainoa oikea Lara), mutta kaikki tuntuvat kuitenkin olevan selkeästi yhtä mieltä siitä, että ensimmäiset Tomb Raider pelit olivat ja ovat edelleen aikaansa nähden aivan mahtavia pelejä. Siksipä ennen kuin aletaan edes puhua uusimmasta Tomb Raider – elokuvasta nimeltä Tomb Raider, vedetään matto alta: Elokuvalla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten Tomb Raider – pelien kanssa! Noin, sainpas sen sanottua. Sitten asiaan!

Legendaarinen Tomb Raider myötä- ja vastoinkäymisissä

Koska Tomb Raider on niin suosittu pelisarja kuin mitä se on, siitä on tietysti pyritty aikojen saatossa nyhtämään kaikki irti. Pelisarja onkin tarjoillut ensimmäisten, nerokkaiden pelien jälkeen yhtä sun toista jatko-osaa, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän menestyksiä. Kivenkovana Nintendo-fanipoikana omat kokemukseni kiteytyvät lähinnä Tomb Raider 2 pelin alkukartanoon, jossa ahdistavasti perässä seuraavan hovimestarin pystyy lukitsemaan kylmiöön. Tuolloin PlayStation 1 äärellä hääränneinä pikkupoikina (ennen internettiä) luulimme olevamme ainoat, jotka ovat moisen hauskuutuksen keksineet, ja katkerana myöhemmin kuulleet, että kaikki muutkin tekivät samoin. Pitkään uinunut kiinnostukseni pelisarjaa kohtaan kuitenkin heräsi, kun katselin muuan Conan O’Brienia pelaamassa 2013 ilmestynyttä reboot – peliä. Uudelleenstartattu Tomb Raider oli näyttävä seikkailupeli, joka jakoi mielipiteet pelisarjan ystävien keskuudessa rankasti. Sanoinko muuten jo, että tämä uusi elokuva perustuu nimenomaan tuohon reboot – peliin, joka jakoi mielipiteet?

Lara Croftiksi ei synnytä

Reboot, hieman kankeasti nimetty Tomb Raider, sijoittuu aikaan ennen kuin Lara Croftista tuli kahta pistoolia heiluttava superarkeologitäti. Peli johdattaa pelaajan Laran tarinan läpi, kun tämä haaksirikkoituneena käy selviytymistaiston, josta ei ilman psykologisia (ja ihan fyysisiä) arpia selviä. Ajatus on ihan hyvä, eikä pelikään ole missään nimessä huono, vaikka tarina ampuukin reippaasti yli monesti. Kaikkein eniten ärsytystä on kuitenkin aiheuttanut sen nimi. Kun Lara ei heiluttele pistooleja eikä pelissä oikeastaan juuri haudoissakaan raidailla, ei moni kokenut pelin liittyvän todellisuudessa mitenkään Tomb Raideriin. Tuntuu kuin Uncharted – kopio (Uncharted oli muuten alunperin Tomb Raider – kopio) olisi saanut etiketikseen Tomb Raider, vain jotta se tuottaisi enemmän. Kenties pelin nimeäminen muotoon ”Tomb Raider: Beginning” tai ”Tomb Raider Origins” olisi pelastanut jonkin verran, mutta suuri yleisö koki asiakseen leimata peli hashtagilla #NotMyLaraCroft. Asia ei elokuvan julkistamisen myötä ainakaan helpottanut, kun sen julisteessakin huomion varasti uuden Lara Croftin huonosti photoshopattu kaula:

Anybody else notice the horrible Photoshop job on the Tomb Raider poster? Left: Theirs Right: My fix up. pic.twitter.com/BSVjOVu2d3

— Mike Mika (@MikeJMika) 18. syyskuuta 2017

Pelielokuvien synkkä historia toistaa itseään

Kuinkas muutenkaan, tuore Tomb Raider – elokuva päätettiin tehdä tätä mielipiteet jyrkästi jakanutta peliä mukaillen. Totta kai pelisarjan faneilla on jo kaksi elokuvaa, jotka ovat huonoja, mutta joita voi silti rakastaa, koska ne ovat edes jollain tasolla uskollisia pelien alkuperäiselle hengelle ja koska niissä näyttelee se oikea Lara Croft. Kenties nyt olikin korkea aika yrittää tehdä oikeasti laadukas peliin perustuva elokuva, mutta kuinka ollakkaan, elokuvan tekijät sortuivat samaan virheeseen, kuin aina: Jo valmiiksi hyljeksittyä juonta muokattiin entisestään. Ehkä tavoitteena oli tiputtaa ikärajaa isomman yleisön tavoittamiseksi, jonka seurauksena elokuviin saapuvat 12-vuotiaat poistuvat elinikäisten traumojen kanssa. Sentään elokuvaan on survottu se pakollinen hauta, jotta nimeä Tomb Raider voidaan oikeutetusti käyttää. En halua spoilata mitään (vaikka se tuskin elokuvaa huonontaisi merkittävästi), mutta päähenkilö ei kuole, ja suunnitteilla on ilmeisesti ainakin trilogian verran elokuvia, joka selittää, miksi elokuvassa päästään ensimmäistä kertaa pohjustuksen sijaan asiaan vasta noin tunnin kohdalla.

Brutaalit kuolemat toki ovat aina kuuluneet asiaan.

Pakolliset(ko) pohjat trilogialle

Kilpaa pyöräilevä ja potkunyrkkeilyä harrastava Lara Croft on ihan kiva, mutta miksi sen pitäisi kiinnostaa minua? Peli lähtee suoraan käyntiin pienen alkuvideon kautta suoraan saarelta, ei siinä ole mitään alustavia polkupyörätehtäviä. Jos elokuva ei halua ammentaa pelistä, niin kenties ”yltääkö-ei yllä-yltää sittenkin” slow motion hyppykohtauksia riittäisi vähemmän kuin neljä, ne kun toimivat huomattavasti paremmin pelimaailmassa. Mitä näyttelijävalintaan tulee, Alicia Vikander on aivan hyvä modernin Laran rooliin, joskin muutamat taisteluhuudot ovat ainakin trilogian ensimmäisen osan aikana turhan pikkutyttömäisiä kirkumista. Kenties seuraavassa elokuvassa hän pääsee tekemään muutakin, kuin ajamaan pyörällä ja hyppimään. Periaatteessa voisi kuvitella, että nyt kun pohjustus on tehty, niin seuraavasta elokuvasta voisi tulla jopa loistava toimintamättö. Nyt Lara on badass selviytyjä, joten ei muuta kuin käsiaseet kouriin ja juoksu hautoihin (heh)! Juonen ehtii kusta myöhemminkin.

Bewbs – Teemu Köngäs

The post Tomb Raider – Oletko se sinä, Lara Croft? appeared first on EMP-blogi.